Summataan siis yhteen mennyt vuosi ja mietitään tulevaa.

Vuosi 2011 meni aikalailla toiveiden mukaan.

• Kaikki koirat pysyivät hengissä
• Eläinlääkärikäyntejä oli vähemmän kuin edellisenä vuonna
• Usva jalka kuntoutui ja pääsimme jatkamaan agilityä
• Nupun mejä-ura lähti mukavasti käyntiin
• Nuppu valioitui odotettua nopeampaa
• Pääsin kokeilemaan Rally-Tokoa Usvan ja Nupun kanssa
• Nupun silmät tutkittiin terveiksi
• Sain kauan haaveilemani (valmiin) puutarhan
• Päästiin kokeilemaan paimennusta
• Sain uusia mukavia tuttavuuksia ympäri Suomea
• Uusia mielenkiintoisia työkuvioita

Tavoitteet ja toiveet  vuodelle 2012

• Säilyttää laumassa jäsenmäärä samana
• Hankkia agilityn A-lisenssi ja käyttää sitä
• Nupulle toinen avo 1-tulos mejässä -->  päästä kokeilemaan voittajaluokkaa
• Toko/bh-koe koiran kanssa, ei pelkästään toimitsijana
• suunnitelmallisia ja onnistuneita treenejä agilityssä, TOKOssa, tottiksessa, mejässä, pk-jäljessä..
• Päästä treenailemaan paimennusta useammin kuin kerran
• Säilyttää puutarhassa kaikki kasvit hengissä ja lisätä ruusujen määrää
• Valmistua viimein

Lyhyen aikavälin tavoitteena olisi kirjoittaa tänne viimeisimmät kuulumiset ja treenit sekä viimein laittaa ne messarikuvat.

Messarin reissu tuli tehtyä. Lähdimme kesäkeleissä ja palasimme lumimyräkän keskelle.

Messarissa oli toinen toistaan komeampia pumeja. Paljon uusia nimiä ja muutamia vanhoja tuttuja. Tuomareilla oli selkeä linja, eli näyttivät tietävän mitä koirista hakivat. Paras narttu kehässä oli lopulta hyvin tasaisen porukka kumpanakin päivänä. Tuomarit käsittelivät koiria nätisti ja tutkivat perusteellisesti. Tunsi kyllä saavansa vastinetta kalliille ilmoittautumismaksuille.

Nupun arvostelut:

Lauantai 3.12 Tuomarina Marin Ten Cate, Alankomaat

Up to size but feminine. Square in body. Long head but good muzzle. Shallou stop. Good ears. Adeguate angulated. Elbows could be tighter. Could have bit more dapth in body. Tail could be more sickle. Front movement correct, from side lot of drive behind.

VAL ERI, VAK -

Sunnuntai 4.12 Tuomarina Andrzej Stepkinski, Puola

Rather big. Acceptable proportion. Very good topline. Nice neck. Very good angulation in front, just a little over angulated in rear. Well balanced head. Nice expression. Ok movement from side. Rather narrow both ends.

VAL ERI, VAK 4

Nuppu esiintyi taas luonnonvoiman lailla. Sillä oli isäntä kadoksissa ja se tähyili toiveikkaana kaikki vähähiuksisia miehiä. Yllätyin huomaamaan miten paljon kehän lähettyvillä olikin niitä kiiltäviä päitä. Liikkeet menivät tästä syystä ihan pieleen, mutta Nuppu esitti ajoittain kiitettävän ryhdikästä seisomista. Neljällä jalalla onneksi. Välillä meni haukkumiseksi kun ei päässäyt, vaikka olisi halunnut. Seuraavassa näyttelyssä narua varmaan pitelee Nupun kovasti kaipaama herra. ;)

Menestys ei siis ollut kummoinen, mutta reissun antiin olen enemmän kuin tyytyväinen. Sain kotiin tuomisiksi erittäin mielenkiintoisen luonnetestivideon ja olen sen katsottuani täysin myyty. Edellisessä kirjoituksessa valittelin miettimisen vaikeutta, mutta se ongelma taitaa nyt olla historiaa. En olisi uskonut, että löydän uroksen, joka täyttäisi kaikki kriteerini. Pakko kai laittaa kennelnimen anominen alkuun..

Viime kirjoituksessa haihattelin menneen kesän perään. Nyt on katse suunnattu kohti tulevaa. Joulu nyt olisi ensimmäisenä mielessä ekojen yöpakkasten innoittamana.

Nuppu kävi silmäpeilauksessa marraskuun alussa ja sai terven paperit myös silmien osalta. Heti sen perään tuli tieto F-veljen kuolinsyystä. Ei siis ollut mitään perinnöllistä. Äärimmäisen huonoa onnea vain.

Nyt sitten uskallan taas miettiä, suunnitella ja puntaroida pentujuttuja. Tarkoittaa, että koiranetissä ja hunddatassa roikkuminen jatkuu edelleen yömyöhäiseen. Onneksi on yhtä kriittinen ystävä apuna, jolle voi heittää ideoita pureskeltavaksi yön pimeinä tunteina, sekä ukko joka hoputtaa nukkumaan ja palauttaa maan pinnalle silloin kun alan yltiökriittiseksi. Hankalaa kun on selkeä visio siitä, mitä pitäisi yrittää saada aikaan, sekä tiedossa miten tavoitteeseen ei ainakaan pääse.

No, jos jotain on tapahtuakseen niin ei kuitenkaan ennen kevättä 2013. Ensi vuosi vielä jahdataan tuloksia ja juostaan cacibien perässä.

Ollaan haihattelun lisäksi myös treenattu. Agia ollaan käyty ottamassa muutaman kerran itsekseen ja muutaman kerran ryhmässä. Ryhmätreenit eivät ole oikein onnistuneet, mutta kyllä se taas tästä.Viime perjantaina olin jo hieman maassa, lähinnä pettynyt itseeni, mutta se meni ohi. Välillä sitä tarvii hieman palautusta maan pinnalle ettei nöyryys vain pääse unohtumaan. Ongelmana on nyt siis ollut ääripäät ryhmätreeneissä. Usva on siis räiskinyt ja räyskyttänyt ja Nuppu tahmaillut.

Tokossa olemme jatkaneet Nupun kanssa seuraamisen treenailua ja noutokapulan käsittelyä. Kapulan kanssa seuraava vaihe on pitäminen. Usvasta onnistuin tekemään kapulan mällääjän ja nyt on tavoitteena opetella opettamaan Nupulle kestävää kapulankäsittelyä. Ettei tarvitse aina, joka treenin jälkeen, olla ostamassa uutta kapulaa.

Mitäs muuta..

Mökillä käytiin karpalossa. Muistin taas miten itaraa puuhaa se on. Marjoja löytyi vaikka kuinka. Sain poimittua vaivaiset pari desiä ja äiti sponsoroi muutaman lisää. Enin aika meni kameran kanssa värkätessä ja sitten alkoi hohkaa jääkylmä suovesi kumisaappaiden läpi. Kaikki kunnia heille, jotka suolla tarkenevat. Tuolla marjamäärällä pärjätään kuitenkin riittävän pitkään. Niitä on nyt tullut syötyä kinuskikastikkeen kerä ja pelkästään.

Pumi on varsin kätevä apulainen laiskalle ihmiselle. Unohdin pienen marja-ämpärini äipän sankkoon suon toiselle laidalle. Löysin kuitenkin sen verran marjaisan mättään, että lähetin Usvan hakemaan marja-astiani. Usva oli heti valmis kuin pieni partioilainen (mainitsin sille huimasta palkasta) ja lähti melkein heti toimittamana annettua tehtävää. Nuppu (kateellinen kakkiainen) halusi myös olla jonakin ja  niin vain ämpäri päätyi sen haltuun pienen taistelun jälkeen. Sen verran vauhdikkaasti ämpäriä revittiin sangasta kahteen suuntaan, että pelkäsin menettäväni jo kerätyt marjat. Hyvin Nuppukin osasi toimittaa lähetin virkaa ja palkaksi kelpasi karpalo. Sen jälkeen se avuliaasti alkoi etsiä marjoja. Tosin se pureskeli löytämänsä marjat liiskaksi ennen kuin ehdin kerätä ne talteen. Mimmi kunnostautui nuorena hillasuolla vastaavasti etsien hilloja. Se tosin kävi vain nuolemassa kaikki löytämänsä marjat. Sitä en kertonut kenellekään ja hyvin maistui marjat vieraillekin.

Ämpärinnoutajat

Enää Mimmiä ei saa suolle kykkimään mistään hinnasta. Tuollakin reissulla se vain käväisi suon reunalla toteamassa homman olevan ihan samanlaista kuin aikaisemminkin, ja sen jälkeen sen sai suosiollisesti saatta lämpimään tupaan päiväunille. Jokunen vuosi sitten äiti vielä jaksoi sitä pitää suolla matkassa, mutta siinä vaiheessa kun Mimmi alkoi vähin äänin jättää marjastajat yksin suolle tiesi äiti luovuttaa. Sellainen koira kuin emäntäkin. Minua ei myöskään jaksa marjastus kiinnostaa kovin pitkää aikaa kerrallaan. Usva on siitä kiitollinen seuralainen, että se pysyy marjastajan kaverina vaikka sillä varpaita palelisi ja olisi kuinka tylsää. Tosin ei Mimmi ole tyytyväinen siihenkään, että se jää aidan taakse muiden mennessä suolle..

"Pidä marjasi"

Vahtikoirat

Suolla oli mielenkiintoista seurata koírien työnjakoa. Usva oli koko ajan kuulolla mökin suuntaan ja Nuppu selvästi tarkkaili metsänrajaa. Usvalla oli kyllä syytäkin olla huolissaan, sillä eihän Mimmi enää kuule vaikka mikä mönkijä päräyttäisi pihaan. Ja niinhän siellä pihalla sitten kävikin vieraita, sukulaisia onneksi. Kovasti olisi molemmilla tehnyt mieli pinkaista mökin turvaksi, mutta napakka kielto junttasi ne suolle. Ääntä kyllä lähti sitten senkin edestä.

Minulla ei ole tapana haikalla menneitä vuodenaikoja, vaan keskittyä nauttimaan meneillään olevasta. Ruska meni Pohjoisessa pahasti pieleen ja jäin kaipaamaan sen värejä. Syksyssä on parasta vilpoisat kirkkaat aamupäivät, jolloin metsä kylpee syksyn väriloistossa. Se kaikki jäi tällä kertaa kokematta. Mieleen hiipii kaipuu vihreistä koivunlehdistä, kesän tuoksuista, valosta ja lämmöstä. En ole ikinä aikaisemmin ollut kesäihminen, mutta uusi elinympäristöni sai minut rakastumaan kesään. Joki, puutarha, mullan tuoksu...

...

Toissa viikonloppuna satoi hetken aikaa ensilumi. Olimme silloin mökillä, ja kummasti piristi kun maa oli hetken vaaleansävyisenä. Nyt ollaan sitten laitettu pihaa melkein urakalla talvea varten. Melkein vain..isot kukkapenkit ja kasvimaa jäävät todennäköisesti keväälle. Haravoiminen on yllättävän rankkaa puuhaa, kun sitä tulee harrastettua vain harvoin.

  Nuppu ja Mimmi

Tytöille kuuluu edelleen hyvää. Usva kanssa olimme ensimmäistä kertaa yli vuoteen ohjatuissa agilitytreeneissä. Nuppu oli toki myös mukana. Molemmat menivät ihan kivasti, parannettavaa jäi mm. minun ohjaamisessa. Miten ihmeessä olen alkanut käyttää käsiäni niin kummasti? 

Usvan ja Nupun suurimmat erot huomaa parhaiten treenatessa. Siis toki niissä on muutenkin eroa kuin yöllä ja päivällä, mutta agilityssä ne tulevat esiin parhaiten. Nupun kanssa olen tyytyväinen päätökseeni kouluttaa sen matalassa vireessä, sillä siitä löytyy potkua vaikka kuinka paljon, mutta nyt on kiva kun se pysyy hanskassa ja on rauhallinen. Vauhti sillä kasvaa koko ajan mitä estevarmemmaksi se kehittyy. Usva on koulutettu agilityyn virittämällä se huippuunsa ja antamalla sitten liikaa vapauksia. Kun se ei heti pääse tekemään tai en osaa ohjata sitä ymmärrettävästi, nousee sillä volyymi kattoon ja keskittyminen kärsii. Noissa tilanteissa minun pitäisi vain muistaa/tajuta keskeyttää treeni samantien ja viedä koira rauhoittumaan.

Suurin ero on lähdöissä, eli esteen taakse jättämisessä. Jos Nuppu ei mitään muuta osaa, niin ainakin lähdöt ja A:n kontakti onnistuvat. Nuppu on totinen puurtaja, ja sen kanssa minun pitäisi muistaa hankkia ennen kaikkea niitä onnistuneita suorituksia. Nuppu tykkää tehdä niitä asioita mitä se oikeasti osaa, mitä siis ollaan treenattu paljon. Jos ratapätkällä on jokin vaikeampi kohta, mitä joudumme hinkkaamaan erityisen paljon, alkaa se helposti tarjota minulle sellaista estettä minkä se osaa hyvin. Yleensä aina se on A tai puomi.

Molemmat koirat on tosiaan nyt samassa ryhmässä. Mietin hetken sen järkevyyttä, mutta ajankäytöllisesti päädyin ilmoittamana ne kuitenkin samaan ryhmään. Nyt ekan kerran jälkeen pidän sitä vielä loistavana ratkaisuna. Ryhmä on möllitasoinen, mutta Usvan kanssa ei haittaa vaikka tekisimme helpompia juttuja alkuun. Usva oli ihan liikuttavan onnellinen sen tajutessa olevansa agilitytreeneissä. Olemme toki keskenämme treenailleet polvileikkauksen jälkeenkin, mutta Usvan mielestä ryhmätreenit näyttävät olevan jotain extra-ihanaa. Oli mukava nähdä se niin onnellisena. Nuppu ei ollut niin järin onnellinen Usvan mukanaolosta. Se tiesi sille enemmän pinkissä mökissään majailua. Antoipa se sitten hiukan huutiakin meille siitä hyvästä. Usva päästeli täysillä treeneissä, mutta minulta jäi sen seuraavan päivän liikkuminen näkemättä. Lähtivät nimittäin mökille viikonloppuvapaille. Soittelin perään, mutta kukaan ei ainakaan myöntänyt sen ontuneen lauantaina. Lihaskunto sillä palautui viimein kesän aikana leikkausta edeltäneeseen kuntoon. Se olikin suurin syy miksi uskalsin jatkaa agilityn treenailua. Nyt olisi tarkoitus tilata molemmille aika fysioterapeutille. Nupussa ei vaikuta olevan mitään vikaa, mutta sitähän saattaisi löytyä jotain lihasjumeja kun oikein tutkitaan. Siis ajattelin viedä sen "katsastettavaksi" ennen kuin aloitamme kisaamisen agilityssä. Usvan on hyvä käydä muuten vain hierottavana. 

Mimmi kävi pari viikkoa sitten hierojalla. Sen selkä ja niskat olivat hieman jumissa, muuten fysioterapeutti piti sitä hyväkuntoisena ikäisekseen. Se on hirmuisen pirteä, ja vaikka remmilenkit eivät aina sitä innosta niin metsässä riittää vielä vauhtia. Agilitykepit ovat sen viimeisin hulluttelun kohde. Otin Nupulle verkot käyttöön kepeillä ja kokeilin niitä myös mummoikäisille. Mimmi ihastui niihin heti siinä missä Usva ei luottanut moisiin kyhäelmiin alkuunkaan.

 Mimmi

Lexun kuulumisia ei olekaan ollut täällä hetkeen. Sillekin kuuluu mukavia. Leksu on kulkenut isäntänsä mukana metsällä koko syksyn. Lex on keskittynyt kivien keräämiseen ja isäntä linnustukseen.

 Nuppu

Sitten surullisiin uutisiin.

Nupun veli Fuusio siirtyi ajasta ikuisuuteen 12.10.2011. Harvoin jää mieleen pyörimään ystävien koirat, mutta Fuusion lähtö pysäytti. Olin onnekas ja ehdin tutustua Fuusioon ja todeta se varsin hauskaksi pumipojaksi. Tarkemmin asiasta F-jengin kotisivuilla.

Kesällä kerran Saarijärvessä.

Matka jatkuu,
muistot karttuu,
parhaat niistä mieleen tarttuu.

Kävimme pitkästä aikaa kokeilemassa paimennusta. Nuppu on kerran aikaisemmin kokeilut hommaa kesällä 2010. Nyt löytyi Kiimingistä, hieman lähempää siis, oikein mukava paikka ja kiva kouluttaja. Matkaa kertyi suuntaansa 280 kilometriä, mutta oli se sen arvoista.

Hop, lampaita katsomaan..

Nuppu edelleen on hyvin kohtelias lampaille, mutta selkeästi jo paljon reippaampi kuin reilu vuosi sitten. Kokeilimme lampaiden kanssa työskentelyä myös tallissa ja siellä Nuppunen oli ihan toinen koira. Paljon itsevarmempi kuin pellolla. Yritetään päästä uudelleen vielä tämän syksyn aikana.

Näyttää olevan iäisyys siitä kun viimeksi kirjoitin.

Kaikenlaista ehti loppukesästä sattua ja tapahtua. Ei mitään mullistavaa, mutta sen verran oli kiirettä etten ehtinyt blogia päivittää.

Kesästä voisi mainita sen verran, että Tornion näyttelyn aikaan meillä kävi odotetut vieraat, eli Nupun veli Fuusio perheensä kanssa.

Samana viikonloppuna oli myös Tornion kv näyttely, mikä meni Nupun osalta sikailuksi. Sillä oli juoksun viimeiset päivät menossa ja prinsessana olo näkyi selvästi käyttäytymisessä. Heinäveden näyttelyssä se jo oli päässyt kukkoilun makuun ja ilmaisi sen minullekin ja Torniossa Nuppu sitten kehtasi sanoa minulle vastaan kun laskin sen pöydältä alas. Tuomarin käsittely meni nätisti, mutta kukkoilu onkin vain minun ja Nuppusen välinen asia. Lohdutti hieman kun kuulin ettei Nuppu ollut näyttelyn ainut pumi, joka oli pärissyt esittäjälleen. Fuusio-veli oli hienosti VSP ja sai ensimmäisen Suomen cacibinsa.

Nupun arvostelu

Tuomarina Harto Stockmari

"Kookas riittävän narttumainen kokonaisuus. Melko hyvä pää. Toivoisin hieman vahvemman kuono-osan. Hyvä purenta. Hyvä kaula ja runko. Hieman lyhyt rintakehä. Normaalisti kulmautunut. Karva ei tänään parhaimmillaan. Liikkuu hyvin sivulta."         VAL ERI, VAK 2 

Nuppu tosiaan sai juoksun ajan mummokoirilta ja Leksalta paapomista ja lällytystä. Se siis sai käyttäytyä miten halusi ja koko ajan joku oli leikittämässä sitä. Kaksi päivää juoksun loppumisesta Usva palautti neitosen taas maan pinnalle ja laumaan palasi rauha. Jännä huomata miten selkeästi Nuppu yrittää heti kokeilla rajojaan minun kanssa, jos kakkonen (Usva) ei pidä sitä ruodussa.

Juoksusta ja sen nostattamista tunteista kun selvittiin alkoi taas treenaus. Ehdimme käydä tekemässä kaksi lyhyttä verijälkeä ennen 28.8 mejä-kokeita. Treenit menivät suhteellisen hyvin. Meillä oli gps apuna jälkien todentamisessa ja se aiheutti sen etten malttanut luottaa koiraan ja seurata sen työskentelyä kun kyselin koko ajan kaverilta onko koira jäljellä. Koira oli jäljellä, vaikka minulta meinasi usko loppua. Toinen treenijälki oli myös hyvin lyhyt, ehkä noin 70 metriä, ja se oli suhteellisen jyrkkää nousua kivikossa. Tällä jäljellä kaadon merkkaus onnistui paremmin kuin hyvin.

28.8 oli meidän toinen mejä-koe ja se meni paremmin kuin uskalsin ikinä toivoa. Kaaviossa kulmat kääntyivät vasemmalle, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Maasto oli mukavaa varvikkoa ja Nuppu oli koko ajan jäljellä. Aloitus oli edelleen liian hätäinen ja vasta nyt minulla on jonkinlainen ajatus millainen sen oikeasti tulisi olla. Ukkosta oli ilmassa ja metsä oli hautovan kostea. Välillä jossain jyrisikin.

koeselostus:

"Hieman hätäinen lähtö. Nuppu lähtee etenemään rauhallisesti jäljen päällä edeten. 1. kulmalle tullaan suoraan, mutta koira kävelee makauksen yli, kulma suoraviivaisesti 2. osuuden aikana koira ei tee juuri ylimääräisiä liikkeitä ja kulmalle tullaan jäljen päällä, makauksia tutkitaan hieman ja kulma tarkastuslenkillä. 3. osuus rauhallista jäljestystä sorkalle jota tutkitaan alkuun varovaisesti. Erinomainen suoritus" Pisteet 44 AVO 1 sijoitus 2/4

Seuraavalle jäljelle muistilista

-aloitus muistaa tehdä vieläkin tarkemmin

-makauksien ilmaisu paremmaksi

-sula hirvenjalka kaadolle (meillä on aina ollut jäinen kalikka), jotta saa makustella sitä

Tosiaan Mimmikin pääsi tekemään verijälkeä viimeistely treeneissä ja ajoi sitä innosta puhkuen. Taisi vain olla liian lyhyt jälki. Kuvia jäljestämisestä lisäilen myöhemmin.

Syyskuusta alkoi taas meidän agilityn treenaus. Yksissä ohjatuissa olemme ehtineet käydä ja pari kertaa hallilla itsenäisesti. Nupulle näyttää tulevan valeraskaus riesaksi, eli nyt tekemistä ja liikuntaa lisää. Syyskuun kisoista ostin Nupulle kilpailukirjan. Tavoitteena olisi kisaaminen omissa Pääsiäiskisoissa Pellossa huhtikuussa.