Viime perjantaina oli taas Nupun kanssa agilitytreenit. Lisää lähtöjä vastaanottona, putken kuolleita kulmia lähetyksenä, keppejä yms. Teimme siis taas rataa ennakoiden tulevia epävirallisia. Alkuun tekeminen oli hyvää, mutta toistoja kun alettiin tehdä niin Nupulla alkoi lällätys ja vedätys. Motivaatio ei siis riittänyt. Se siis alkoi kiertämään hyppyjä, ottamaan häiriötä ihmisistä ja tekemään esteitä, jotka sille on kivoja. Kokeilin lelulla ja tekeminen muuttui saman tien perusnupuksi. Tuli sitten taas mieleen miksi en käytä enemmänkin leluja agia treenatessa. Jotenkin sitä on taas unohtunut makupaloihin. Ilmeisesti niiden rauhoittava vaikutus on vietellyt minut. Nyt Nupun tekninen osaaminen alkaa kuitenkin olla sitä luokkaa, että vauhti saa astua kuvioihin. Oli mukava huomata, että Nupun irtoaminen paranee koko ajan ja voisin jo huoletta luottaa siihen mitä tulee putkiin lähettämisiin. Takaaleikkausta pitää alkaa oikeasti treenaamaan, eikä tuudittua siihen etten muka osaa sitä opettaa.

Kepeillä on edelleen verkot. Nyt niitä jätettiin muutamista kohdista pois ja N. tarvii lisää vain treeniä ja vahvistusta minulta. Tavoitteena olisi saada kepit kisakuntoon pääsiäiskisoja varten. Pitää laittaa aurauskepit pihalle pystyyn ja aloittaa työnteko. Radalla tulimme siis vauhdilla kepeille ja muutaman kerran Nuppu juoksi liian lujaa huti. Väisti siis ensimmäistä verkkoa. Kolmannella toistolla se osasi jo sovittaa vauhdin ja keppien aloituksen toimivaksi yhtälöksi. Tuli sitten mieleen, että eipä olla sellaisella vauhdilla keppien aloituksia treenattu. Hävettävän vähän koko keppejä muutenkaan sen jälkeen kun siirryttiin verkoille.

Usva tosiaan jäi näistä treeneistä pois, sillä halusin viettää Nupun kanssa keskinäisen viikonlopun. Mimmi ja Usva lähtivät sillä aikaa maalle vanhempieni kanssa. Usvan viikonloppuun kuului mökillä traktorin remontointi isäni kaverina. Mökillä Usvalle ei ole ketään muuta ihmistä olemassa kuin isäni. Minustakaan se ei siellä juurikaan välitä, olen ilmeisesti rajoittava tekijä. Usva kulkee vain isäni mukana juuri niin kuin uskollisen paimenkoiran perikuvan kuuluu tehdäkin. Heidän yhteisiin juttuihin kuuluu siis kalastamiset, remonttien teko, metsästys ja nukkuminen.

Mimmin vanhuuden päivillä mökkeilyn kohokohdat talvella ovat makoilu tuvassa sängyn päällä, mistä on esteetön näkymä kaikkialle tupaan. Pissalla se käy pikaisesti terassin nurkalla ja palaa heti takaisin petiinsä.Lenkille se lähtee mielellään jos suuntana on tätini mökki (tädin kaapista löytyy aina herkkuja koiravieraille). Vedenhakureissulle hetteelle (päinvastaiseen suuntaan) se kulkeutuu kesällä vesipönttöjen kanssa pyörän vetokärryssä ja talvella potkurin kyydissä (koiranrattaat ja potkukelkka yhdistetty). Takaisin päin se kyllä sitten jolkuttelee kepin askelin vajaan parin kilometrin matkan.

Nupulla ja minulla oli oikein mukava viikonloppu, toki meillä oli perheen miehet kotona, mutta he eivät rajoittaneet meidän shoppailu yms. reissuja. Nupulla ei taaskaan ollut tippakaan ikävä mummeleita. Se ei edes etsinyt niitä kotiin tultuamme tai kun kävimme vanhempieni luona saunomassa viikonloppuna (oma kaakeleita vailla valmis). Eläinkaupassa Nuppua hieman ujostutti, mutta halukkaasti ja uteliaasti kulki mukana. Siellä huomasi miten vähän sen kanssa on tullut kuljettua yhtään missään yksinään. Eläinkaupasta tuli sitten shoppailtua turkislelu ja ruudun merkit. Se kertoo alati kytevästä toko-hurahduksesta..tosin mielenkiinto kohdistuu lähinnä ylempien luokkien liikkeisiin.

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä Nupun kanssa Usvan Rally-toko treeneihin, mutta päädyimme lähtemään mökille liikuttamaan koiria. Olemme molemmat olleet ihan kunnon flunssassa, lähinnä siis kamalaa yskää ja kuumetta. Koirat tuntuvat olevan jo kypsiä sairasmajassa asumiseen vaikka kuinka niille koittaa keksiä tekemistä. Maanantain bh-treenit jäivät sitten väliin taudin otettua lopullisesti voiton minusta.